Kuukausi aloitettiin ympyrätreenillä, kuusi hyppyä ja putki, rimat vaihtelevilla korkeuksilla. Mentiin lujaa, minä yritin olla hyppimättä ja muin tavoin häiritsemässä, keksityin vain juoksuun ja tsemppaamiseen, Seppo palkkasi pallolla, tämä teki Duffylle oikein hyvää!

Anun kanssa tehtiin hyppytekniikat, jotka menivät muuten hyvin, mutta olen ollut laiska opettamaan Duffylle hyvää istumista alkuasennossa, tässä aion ryhdistäytyä! Lisäksi aloitimme opettamaan Duffylle tiukkaa käännöstä siivekkeen ympäri, ensin ei hyppyä, sitten hyppy välillä mukaan, sitten putkesta vauhtia ja hypyööä tai ilman, myös takaakiertona. Tätä on tehty kolme kertaa ja toimii hyvin, pitää vielä jatkaa koko ympyräksi asti.

Pientä rataa, missä tiukasti lähellä ja vastapainona irtoamista. Duffy käy edelleen tosi kuumana, muuta ei pure mua enää.

Ollaan tehty myös vähän erotteluharjoitusta tyyliin putki puomin alla ja vaihdellen mihin mennään, toimi erittäin hyvin. 

Keinu on tehty siten, että Duffy juokseen mahdollisimman lujaa päähän ja jysää sen alas. Tästä tuli palautetta Sepon harkoissa lähinnä siksi, että se on raskas koiran fysiikalle. Tätä pitää miettiä. Opetan sille niiamista pehva pysytyssä ja tasapainolautailua ja sitten katsotaan voiko sitä yhdistää keinulle. Lisäksi tuli kotiläksyä ämpärillä etutassut ja takajaloilla ympäri kävelyä.

Tähän kirjoittelen kommentteja paimennuksesta.

Aloitimme tänä vuonna huhtikuussa sisätreeneillä Somerolla. 

Demillä tehtiin hakukaarien laajennusta, tasapainopisteen vahvistusta ja aloitettiin sisäflankkien harjoittelu. Demi tekee työtä käskettyä omaan rauhalliseen tahtiinsa, mulla menee suunnat välillä sekaisin, mutta onneksi upea työkoirani korjailee mua tässäkin lajissa ja antaa anteeksi ;o)

Duffy aloitti myös sisällä, päätin, ettei saa reikkua lampailla, koska oli edellisenä kesänän ollut tosi villi ja aika raju. Se ei sitten uskaltanut tehdä juuri mitään kahteen ekaan kertaan, lähinnä yritti mun syliin. 

Neljännellä kerralla Demi teki isolla niityllä yhteispaimennusta toisen koiran ollessa tolppakoirana, hyvin toimi vaikka kaverillamme, bortsu Spilitillä(Kristiinan) olikin aivan eriluokan hakukaaret, mutta molemmat tekivät oikein hyvin töitä ja se oli kivaa.

Kolmannella kerralla mentiin ulos ja siellä se syttyi uudestaan. Neljännellä kerralla Kimmo Klossner antoi Duffylle kylmää kyytiä, koska se puri kaksi kertaa persuuksista, minä säestin Kimmoa ja Duffy oli aivan maansa myynyt. Ajattelin, että seuraava kerta sitten näyttää jatkuuko tämä laji!

Nyt on käyty jo yhteensä seitsemän kertaa ja Duffy etenee koko ajan samoin yhteistyömme. Teemme pelkästään kaarille lähetyksiä, maahan tasapainopisteeseen, siitä ajoa ja sama uudestaan. Maahanmenot aion saada varmoiksi ja kaaret tarpeeksi pyöreiksi ennen seuraavia liikkeitä. Olen myös opettanut sille poismenoa out-komennolla.

Viimeksi teimme harkan isolla niityllä missä parikymmnetä päkää. Pelkkää tasapainopisteen hakua ja, vähän kaaria, pysäytyksiä ja ajoa. Luulen, että tämä oli hyvä palkka Duffylle, kun se on ollut tosi kuuliainen, itsetunto alkaa pikkuhiljaa nousemaan :o)

Elämä jatkuu ja työ on paras lääke eli tytöt saavat reilusti treeniä, ne kun selvästti surevat Brucea.

Demi tekee viimeistelytreenejä ennen kesää, tekniikan hiomista ja vauhtia, sen kanssa keskitytään vain laatuun ja vähennetään määrää.

Duffy on tehnyt huhtikuussa hyppytekniikkaa, puomin kontkatin vahvistusta, A:lla teemme nopeaa kontaktilta vapautusta, tavoitteena juoksukontakti tulevaisuudessa. Rimat ovat vaihtelevilla korkeuksilla riippuen mitä treenataan, tarkoitus ei ole pitää niitä tapissa vaan, että koira oppii katsomaan korkeuden ja mitoittamaan hyppynsä sen mukaan.

Pääsiäisen tienoilla pidettiin parin viikon aksatauko, oltiin Lapissa ja tein koirille neljä jälkeä, jotka menivät melko hyvin, pientä hosaamista molemmilla.

 

Rakas Brucemme jouduttiin lopettamaan 01.04.2011, melkein 11-vuotiaana, Brucella oli syöpä, joka levisi salamana keuhkoihin lamaannuttaen vähitellen hengityksen ja pakottaen meidät pikaiseen ratkaisuun. Bruce oli Espoon eläinsairaalassa tutkittavana 31.3 ja Maija Räihä totesi keuhkojen olevan aivan täynnä diffusio-kasvainta, hän olisi halunnut tutkituttaa koiraa lisää, mutta Bruce oli seuraavana aamuna niin huonossa kunnossa, että päätimme hänen lähdöstään, Bruce lähti saappaat jalassa. Surun aika tulee vasta perässä, niin nopeasti kaikki kävi, mielestämme terve koira sairasti kaksi päivää ja kuoli, ei ihmisen mieli pysy perässä. Bruce oli suuri rakkautemme ja ylpeytemme, emme keksi siitä mitään vikaa, mutta kaikkea hyvää ja ihania muistoja, joilla jatkamme tästä eteenpäin, Demi ja Duffy ovat onneksi ilonamme.

Joo, sujuuhan se kuin tanssi, ainakin ajoittain ;o) Muistiin pitää pistää valssissa eteneminen oikeaan suuntaan eli kohti seuraavaa estettä. Takaaleikkauksessa taas ajoitus tärkeää ja oma liike, rohkeesti vaan rintamasuunta seuraavalle esteelle, koiran pitää olla fokusoitunut menosuuntaan, ei kysellä mitään! Race for reward harjoituksia erikseen ja jarrutuksia erikseen, jarruissa pitää muistaa palkka sivulle, että koira oppii saamaan palkan siinä. Sitten menneistä muitettavaa: pussin ulostulossa Duffy nostaa päätään eli palkka eteen, vedettävä lelu toimii hyvin.