Demi synnytti lauantai aamuna neljä pentua, kolme tyttöä ja yhden pojan, yksi tyttö oli kuitenkin liian heikko elämään. Synnytys sujui hyvin ja nopeasti, mutta sitten alkoivat vaikeudet.

Demi oli jotenkin pois tolaltaan ja äitiys ei alkanut niin kuin edellisellä kerralla. Maitoa tuli todella niukasti ja ehkä juuri siksi Demi läähätti ja oli levoton 24h. Jouduimme käymään maanantai aamuna lääkärissä, missä Demi kuvattiin, ei ollut jäänyt mitään jälkeisiä tai vast, pennut saivat nestettä, musta tyttö (pikkumusti) oli melko vetelä. Lääkäri totesi Demillä olevan nenäpunkin ja samantein sujautti Dektomax-piikin tytön niskaan, mitä en sillä hetkellä edes tiennyt, pakkasin samaan aikaan pentuja lampaantaljaan ja koriin, ulkona oli kova pakkanen.

Siitä alkoi eräs elämämme kauheimmista päivistä. Selvisi, että lääke oli colliesukuisille koirille hengen vaarallinen ja oireet alkaisivat seuraavan 12 tunnin aikana, johtaen kuolemaan mikäli koirilta puuttuu vastageeni, myös pentujen. Olimme kaikki stressaantuneita, odottaminen oli sietämätöntä ja Demin maidon tulo heikkeni, ehkä loppui kokonaan. Sellaista päivää en soisi kenenkään ikinä joutuvan kokemaan.

Jouduimme maanantaina aloittamaan korvikeruokinnan, mikä on todella vaikeaa niin pienille pennuille, n. 200g. Merlet imivät kohtalaisesti, mutta pikkumustilla oli vaikeuksia pullollakin.

Tiistaina Demi rupesi hylkimään pikkumustia ja sen tila alkoikin heiketä, illalla radikaalisti, mieheni Olli teki miehen työn hoitaessaan pikkuista, joka menehtyi hänen syliin myöhään samana iltana.

Nyt maitoa on ruvennut taas tulemaan ja Teddy ja Tiger voivat paremmin ja ovat saaneet vähän lisää painoa. Ne ovat maailman suloisimpia palleroita.

Elämme nyt päivän kerrallaan ja toivomme kaiken menevän parempaan suuntaan ja että, Demi voisi vähitellen ruveta nauttimaan äitiydestään.

Ensi kerralla toivottavasti iloisempia uutisia ja kuvia!

ps. Koirillamme tuskin edes on mitään nenäpunkkia. Se on perheen kaikilla koirilla, jos yhdellä huomataan. Tein tänään Brucelle verijäljen, jonka se veti kuin tyhjää vaan ja nenäpunkki pilaa hajuaistin - tämä metsästävän naapurini kokemus.